Anna Kaija

Fan art tai fanitaide on kuvataiteen alalaji, jossa tehdään kuvia olemassa olevista teoksista. Näitä voivat olla elokuvat, tv-sarjat, sarjakuvat ja joskus kirjatkin, vaikka se taitaa hieman harvinaisempaa ollakin (tosin esimerkiksi Harry Potter -sarjasta on valtavasti fanitaidetta). Nyt myös Kristallin lapsista on pari kuvaa olemassa. Olen suorastaan häkeltynyt!

Sain Twitterissä yhteydenoton Herainialta, joka harrastaa piirtämistä ja on lukemassa Kristallin lapsia. Hän kertoi tykästyneensä sarjan hahmoihin sen verran paljon, että halusi piirtää heistä fanitaidetta. Myönnettävä on, että olin hämmentynyt. Aika harvoin tällaista kunniaa osuu kohdalle, varsinkaan indiekirjailijan kohdalle.

Sitten 1.1.2018 sain huomata Herainian julkaisseen kaksi hahmokuvaa, enkä oikein tiennyt, miten päin minun olisi pitänyt olla. Fiilishän on uskomaton! Joku pitää teoksestani niin paljon, että haluaa oikeasti piirtää siitä. Joo, tästä puhuttiin etukäteen, mutta tällaiset jutut tuppaavat ainakin minulle realisoitumaan vasta tapahtuessaan.

Saat kuvat suuremmiksi klikkaamalla niitä.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on selvästi Momi. Hänet on helppo tunnistaa kultaisesta tukasta, mutta mielestäni tämä kuva myös huokuu sitä voimaa, joka hänessä on, vaikkei se tarinassa olekaan vielä päässyt täyteen mahtiinsa.

Arvostan suuresti myös sitä, että taiteilijan oma tyyli näkyy kuvassa. Seuraan Herainiaa itsekin Twitterissä, joten olen päässyt näkemään hänen taideteoksiaan aiemminkin. Tyyli on siis ehtinyt jo tulla tutuksi, ja olen iloinen, että Herainia on pitänyt siitä kiinni, vaikka hänen valitsemastaan hahmosta on olemassa ns. virallinen kuva, koska Momi esiintyy kahden ensimmäisen kirjan kansissakin.

Pystyn silti näkemään piirroksessa Monan (Momin mallin) piirteitä, mutta silti Herainian tyyli on oleellinen osa kuvaa ja sen tunnelmaa. Niin ja se tunnelma ylipäätään, se on minusta todella toimiva. Kuva on elävä ja täynnä liikettä, vaikka värit ovat seesteiset. Liekö tässä kyse kohtauksesta, jossa Momi osallistuu tanssiin salon ympäri?

Toinen kuva on Herainian sanojen mukaan hänen oma parituskuvansa. Twiitissään hän ei mainitse, ketkä kaksi tässä kuvassa ovat, mutta minä näen Neran ja Sennan. Kummallakin on vihreät silmät, ja Sennan pisamista ei vain voi erehtyä.

Kuvassa hahmojen välillä on selkeää kemiaa, mistä ei voi olla tykkäämättä. Meininki ei missään nimessä ole ujoa vaan näillä kahdella on jotain jo mielessään, vaikkei sitä ääneen olisi lausuttukaan. Tykkään romantiikasta ja se on minulle myös yksi fanitaiteen suola yleisesti ottaenkin. Senpä takia tällaisia kuvia katselee ilokseen. Ihan mahtavaa!

Olen itsekin joskus muinaishistoriassa piirrellyt fanitaidetta mm. Final Fantasy -peleistä, Narutosta ja Harry Potterista, mutten ole piirtäjänä kovin kummoinen. Nykyisin piirtelyyn on ylipäätään valitettavan vähän aikaa, koska kaikki muu tuntuu syövän käytettävissä olevan ajan. Jostain on vain pakko karsia.

Vaikken itse enää piirrä, tykkään katsella toisten tekemiä kuvia omista suosikki-fandomeista. Ihailen suuresti taiteilijoita, jotka vangitsevat kuviinsa hahmojen olemuksen ja tekevät sen silti siten, että pysyvät uskollisina omalle ilmaisutyylilleen eivätkä yritä piirtää vaikkapa suoraa kopiota olemassa olevasta virallisesta kuvasta (mikä olisi minun ratkaisuni, olen melko kädetön luomaan piirtäessä uutta).

Se, että minun kirjastani piirretään fanitaidetta, on kuitenkin vielä oma lukunsa. Sitä ei oikein voi ymmärtää, koska olen kuitenkin aika pieni tekijä, jonka kirjoja on maailmalla liikkeellä vain muutamia kappaleita. En siis todellakaan odottanut mitään tällaista ja voinkin vain hämmentyneenä ja kiitollisena kumarrella Herainian suuntaan.

Mikäli Herainian taiteilut kiinnostavat enemmänkin, kannattaa tosiaan seurata häntä Twitterissä tai sitten kurkistella vaikkapa hänen DeviantArtiinsa.

Lue myös

Viikonlopun fan fiction -paja
Joulukuun superyllätys

Seuraa myös somessa!

Uusi vuosi on alkanut ja sen myötä uudet kujeet. Tosin mukana on varmasti jotain vanhaakin, mutta vuoden vaihtuminen on aina hyvä ajankohta tehdä muutoksia elämässä ja muissakin asioissa. Oma tavoitteeni on, että vuosi 2018 olisi hyvinvoinnin vuosi mahdollisimman monin tavoin.

Viime vuonna kamppailin ajoittain sen kanssa, ettei blogia tullut kirjoitettua yhtä ahkerasti kuin ennen. Toisaalta tuntui, että postattavaa oli enemmän kuin olisi jaksanut. Tasapaino oli hukassa. Nyt on aika löytää se jälleen.

Kun aloin kirjoittaa tätä blogia vuonna 2011, halusin paikan, jossa voisin höpistä kaikesta maan ja taivaan väliltä. Tavallaan se olisi hauskaa edelleen, mutta aika ei riitä kaikkeen ja pakkaa on vaikea pitää koossa, jos se on valtavan laaja. Siispä tänä vuonna on tarkoitus pudottaa pois lifestyle-sisältöä, vaikka osa lukijoista on varmasti matkakertomusten ja hiusväripostausten parissakin viihtynyt. Esimerkiksi muutaman vuoden takainen Elumen-postaus oli pitkään blogin luetuimpia, joten luultavasti kasvattaisin lukijamääriäni huomattavasti korkeammaksi siirtymällä kokonaan lifestyle-puolelle, mutta ainakaan nyt se ei tunnu omalta jutulta ja syö vain liikaa aikaa.

Lifestylen lisäksi aion karsia lukupäiväkirjat pois. Aloitin niiden kirjoittamisen kannustaakseni itseäni lukemaan taas enemmän. Tällä hetkellä luenkin niin paljon, että postauksista on tullut rasite. Positiivinen ongelma siis, mutta myös aika helposti korjattavissa. Lukupäiväkirjapostailulla oli minuun toivottu vaikutus ja nyt on aika jatkaa eteenpäin.

Vakaana aikomuksena minulla on kuitenkin kirjoittaa kuukausittainen koostepostaus luetuista kirjoista. Lupaan myös vähintäänkin tähdittää kirjat Goodreadsissa ja pyrkiä twiittaamaan niistä. Isompia esittelyjä teen, mikäli luen jonkin indiekirjan, koska ne eivät saa näkyvyyttä sen enempää lehdissä kuin blogeissakaan, joten jonkun täytyy tämän asian eteen tehdä jotain. Parin kiinnostavan indien osalta olenkin jo kuulolla. Jospa ne tänä vuonna pääsisivät kansien väliin.

Mainittakoon vielä, että osana tätä muutosta hankin blogille oman domainin eli nyt löydät tänne osoitteella www.annakaija.fi. Vanha osoite ohjaa tänne edelleen, mutta kannattaa silti tallentaa tuo uusi muistiin. Samalla poistin kotisivuni, koska koin nekin turhaksi työksi. Blogi saa jatkossa palvella siinäkin asiassa. 

Jatkossa aion paneutua enemmän kirjoittamista käsitteleviin postauksiin. Puhun menneistä ja tulevista projekteista, mutta myös indiekirjan tekemisestä (tästä on minulta jo pyydetty postausta ja pahoittelen, että sen kirjoittaminen on viivästynyt). Blogi on siis jatkossa enemmän kirjailijablogi ja vähemmän sekametelisoppa. Uskon tämän miellyttävän osaa lukijoista, mutta toki joku voi kokea, ettei pyytänyt tällaista. Se on ymmärrettävää.

Tavoitteenani on julkaista postaus kerran viikossa. Se on melko harva tahti ja tavallaan haluaisin postailla useamminkin. Viime vuosien väsymys on kuitenkin opettanut sen, etten voi vain aina repiä selkänahastani lisää. Energiaa ei ole loputtomiin vaan välillä on latauduttava. Jos tämä blogi olisi ainoa projektini, voisin julkaista postauksen vaikka joka päivä, mutta minulla on paljon muitakin rautoja tulessa enkä halua päästää niistä irti. Kerran viikossa tahti tuntuu siis juuri nyt sopivimmalta. Jos jollain viikolla kuitenkin innostun postaamaan useamman kerran, se on vain plussaa.

Katseeni on vahvasti tässä alkavassa vuodessa. En tiedä, mitä kaikkea eteeni tällä kertaa heitetään, mutta olen utelias. Uskon, että tälläkin vuodella on varattuna jotain huikeaa takataskussaan. Aion ainakin pitää kiinni lukutottumuksistani ja nauttia kirjoittamisesta. Uskon, että vuoteen tulee kuitenkin kasaantumaan myös muuta hyvää.

Seuraa myös somessa!