Anna Kaija

Viime lauantaina tuli käännettyä nokka kohti Helsinkiä ja Hel-YAa eli Helsinki Young Adult Literary Conventionia, joka oli Suomen ensimmäinen YA-kirjallisuustapahtuma koskaan. Nähtäväksi jää, tuleeko tästä vuosittainen perinne.

Päivä alkoi kuitenkin muissa kuin kirjallisissa merkeissä. Olin sopinut brunssista kaverini kanssa ja sinne myös suunnattiin. Ruoka oli todella hyvää, mutta ravintola oli valitettavan meluinen, joten oli vaikea kuulla toisen juttuja. En tiedä, onko kuulossani jotain vikaa, mutta taustahäly tekee kuuntelemisen minulle todella vaikeaksi ja puhelimessa puhuminen on lähes mahdotonta, jos taustalla on yhtään hälinää. Tämä hankaloittaa joskus ihan normaalia elämää.

Onneksi viereisten pöytien asiakkaat kuitenkin lähtivät ennen meitä, mikä vähän helpotti tilannetta ja kuuli toisen puheenkin ilman, että tarvitsi koko ajan pinnistellä. Yleisesti ottaen brunssi oli oikein kiva ja täytti hyvin. Eipä tarvinnut murehtia, mistä saa pitkän päivän aikana ruokaa, sillä nälkä ei päässyt yllättämään ennen kuin kotimatkalla.

Koska Hel-YA järjestettiin ravintola Lämmössä, pääsin myös testaamaan pitkästä aikaa Helsingin metroa, jonne olikin pyrkimässä reilusti porukkaa, kiitos Weekend-festivaalin. Harmaita hiuksia oli aiheutua lipun ostamisesta. Laiskana en ollut asentanut puhelimeen HSL:n mobiilisovellusta vaan ajattelin tilata tekstiviestilipun, kuten aiemmillakin reissuilla. Tällä kertaa se ei kuitenkaan onnistunut vaan puhelin ilmoitti, että liittymästäni ei ole mahdollista tilata lippuja. Tätä täytynee selvitellä operaattorin kanssa, koska itse en ole ottanut mitään estoja liittymääni juuri sen takia, että voin tarvittaessa käyttää puhelinlaskua juttujen maksamiseen.

Siinä sitten tuskanhiki otsalla latailin ja asentelin sitä pahuksen mobiilisovellusta ja samalla pelkäsin, ettei liittymä anna myöten lipun ostoa sitäkään kautta ja joudun vielä ihmismassan keskellä luottokortin tietoja täyttelemään. Näin ei onneksi käynyt vaan sain lipun ja päästiin metroon ihan asiallisesti.

Metrossa oli kunnon festaritunnelma ja miltei saatiin vastapäätä istuvien juomat syliimme. Onneksi ehdittiin kuitenkin väistää ja matkakaan ei ollut pitkä.

Ravintola Lämpöön löydettiin kohtalaisen hyvin perille, mutta myöhästyttiin hieman aloituksesta. Brunssi hitusen venähti ja matkalippuepisodi otti oman aikansa. Menetettiin siis ensimmäisen ohjelman alku, mutta sattuuhan näitä.

Päivä koostui paneelikeskusteluista ja kirjailijahaastatteluista. Lisäksi kustannusyhtiöillä oli oma ohjelmansa. Tilana Lämpö oli nimensä mukainen ja tuntui alkuun suorastaan kuumalta, kunnes tilanteeseen tottui. Toisaalta minulle tulee kylmä ja kuuma tosi helposti, joten olen jäävi arvioimaan tällaisia juttuja.

Ohjelman rytmitys toimi, vaikka suurin osa tauoista oli erittäin lyhyitä (oli myös yksi pidempi). Koska ohjelmien välillä ei tarvinnut itse siirtyä tilasta toiseen, lyhyet tauot eivät haitanneet. Alkuun jouduimme seisoskelemaan (mitäs tulimme myöhässä), mutta hieman myöhemmin löysimme pöytäpaikan, joka sitten röyhkeästi loppupäiväksi vallattiin omaan käyttöömme.

Videon välityksellä tullut ohjelma kuului pöytäämme hiukkasen huonosti, samoin minulla oli vaikeuksia kuulla miesesiintyjien puhetta mikrofoneista huolimatta. M sanoikin, että minulla on feministisuodatin korvissani, kun en miesten juttuja kuule. Luulen asian kuitenkin oikeasti liittyvän siihen, että miehillä on matalammat äänet kuin naisilla. Joskus vuosia sitten kuulotestissä ilmeni, että on olemassa matalaäänialue, jota en kuule, vaikka pitäisi. Luonnollisesti tilanne voi iän myötä heikentyä ja pitäisikin varmaan joskus taas käydä kuulo testauttamassa.

Joka tapauksessa edellä mainittuja ongelmia lukuun ottamatta, ohjelma oli oikein antoisaa. Nautin siitä, miten ilmaisuvoimaisia kirjailijoita meillä on myös suullisesti eikä pelkästään paperilla (itsestäni en valitettavasti voi sanoa samaa). Asioista puhuttiin suoraan ja kaunistelematta, mutta silti myös hyvin kauniisti ja arvostavasti.

Koin ohjelman hyvin inspiroivana kirjoittajan näkökulmasta. Ilmassa pyöri mahtavia ajatuksia, sen kuin vain kahmi niitä omaan haaviinsa käytettäväksi sopivan tilaisuuden tullen. Tilaisuuden henki oli myös lämmin ja mukava, turvallinen suorastaan.

Teki mieli laittaa otsikoksi "kiusallisia kohtaamisia", mutta ehkä se olisi ollut liioittelua. Tilaisuudessa oli se kiva puoli, että pääsi tapaamaan kirjailijoita matalalla kynnyksellä. Osan kanssa olen jutellut Twitterissä/Facebookissa, osan kanssa seuraamme puolin ja toisin Instagramissa. Hauskaa oli se, että tunnistamista tapahtui puolin ja toisin, mikä myös helpotti minua aika paljon. Minulla on todella korkea kynnys mennä puhumaan kenellekään, jota en oikeasti tunne. Olen se raivostuttava tyttö, joka stalkkaa senpaita pylvään takaa eikä uskalla avata suutaan. Pahoitteluni.

Mutta hei, onnistuin kaksi kertaa tekemään aloitteen lyhyeen jutusteluun. Hyvä minä! Selvisin jopa hengissäkin, vaikka jälkikäteen hiukkasen nolotti. Kavereiden kanssa saatan olla suulaskin, mutta vieraammassa seurassa aivoissa alkaa lyödä tyhjää enkä osaa sanoa mitään. Tai jos osaankin, se ei tule ulos oikein. Tästä syystä pelkään usein vaikuttavani vähän... tyhmältä ja hitaalta?

Pari kertaa minut bongattiin, mitä en oikeastaan osannut odottaa lainkaan. Ei kai sen pitäisi sinällään yllätyksenä tulla, kun on omaa naamaansa pitämässä esillä somessa vähän väliä, mutta tuli se silti. Enhän minä ole kukaan, eihän minua tunneta. Ihan hassua.

Nuo tilanteet olivat yllättäviä ja hieman häkellyttäviä enkä varmaan niissäkään antanut itsestäni parasta mahdollista kuvaa. Arvostan silti, että ihmiset tulevat juttelemaan edes lyhyesti. Se on helpompaa minun kannaltani ja toisekseen hyvää harjoitusta.

Sain myös kehotuksen hakea vaikkapa Finnconin ohjelmiin mukaan. Tällä hetkellä ajatus on aika pelottava, mutta laitoin sen toki korvan taakse. En lupaa mitään muuta kuin ajatella asiaa, mutta katsotaan, miten lopulta käy.

Päivä oli mahtava! Oli kiva tavata ihmisiä ja mukava kuunnella laadukasta puheohjelmaa. Se oli kuitenkin myös hyvin väsyttävää ja illalla kotona oli vain pakko rojahtaa sohvalle, kun olin pikaisesti referoinut päivän M:lle. En edes jaksanut kunnolla lukea mitään vaan sänky kutsui aika pian.

Eilinen  meni myös toipuessa. Päivän suurimmat saavutukset olivat ruoanlaitto (josta M hoiti suurimman osan) ja poppareiden mussutus samalla, kun tuijotin elokuvaa. Muuten lähinnä lojuin sohvalla ja selasin somea. Mitään järkevää en saanut aikaan, mutta välillä onkin hyvä nollata kunnolla.

Onneksi nyt olo on taas normaali ja on aika käynnistää tehokas viikko. Hel-YA antoi hyvää inspiraatiota, jota ei missään nimessä kannata hukata. Siispä on aika bloggailun lisäksi jatkaa Projekti V:n naputtelua.